Syksy vihmoo sadetta, mutta Leponiemen mökkikylään saapuu edelleen viikonloppuvieraita. Illan hämärtyessä yhteiseen ruokasaliin kokoontuu porukka, joka alkaa tunnistaa toisissaan tuttuja piirteitä. Rempseän mökki-isännän vetämä illanvietto saa kielenkannat laulamaan.Kuka puhuu totta vai puhuuko kukaan? Miksi keskustellaan kuolemasta ja tappamisesta? Onko mökkiläisillä yhteisiä muistoja? Ylikonstaapeli Hannulan omat muistot ovat raastaa hänet rikki. Siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi hän tarttuu rivakasti toimeen, kun kutsu mökkikylään saapuu. Jospa jatkuvasti uusia käänteitä eteen tuova rikostutkinta veisi hänen ajatuksensa edes hetkeksi pois siitä, mitä ei voi unohtaa.-
