Harriet Beecher-Stowe (1811-1896) oli yhdysvaltalainen kirjailija, jonka kenties tunnetuin teoksensa, Tuomo-sedän tupa (alkuteos: Uncle Tom´s cabin) ilmestyi 1852, ja sen on suomeksi nuorisolle lyhennellen mukaillut Maikki Friberg (1861-1927). Teos kertoo mustaihoisista orjista, joita tuotiin Afrikasta laivoittain Yhdysvaltoihin, ja varsinkin ns. etelävaltioihin, eli yhdysvaltojen eteläosiin, joissa oli suuria riisi-, sokeri- ja puuvillaviljelyksiä. Nämä orjat olivat kokonaan isäntiensä omaisuutta. Heitä myytiin, vaihdettiin ja ostettiin kauppatavarana, kuten hevosia ja lehmiä. Tuohon aikaan ei Amerikan lait suojelleet noita orjia, vaan heitä saattoi vapaasti kurittaa ja ruoskia jopa niin, että menettivät henkensäkin. Karanneita ei saanut lain mukaan auttaa ja heidät oli palautettava omistajalleen. Miljoonia mustaihoisia orjia pidettiin kuin eläimiä, ja heidän isäntiään itsekkäinä tyranneina, jotka hankkivat itselleen näiden avulla rikkauksia. Näiden orjien tuli rautateillä ajaa eläinvaunuissa ja istua kirkossa eri penkissä. Kristityn kirjailija Harriet Beecher-Stowen mielestä tilanne oli hirmuinen häpeä muuten vapaassa Amerikassa. Hän kärsi sanomattomasti niistä julmuuksista, joita hänen isänmaassaan sai joka päivä kuulla ja nähdä. Hän kirjoitti siitä kirjan, joka sai heti tavatonta huomiota. Toiset ylistivät – toiset moittivat. Vastustajien joukot lisääntyivät koko ajan, mutta viljelijät sanoivat, etteivät voi tulla toimeen ilman tätä institutiota. Syttyi sota, jonka seurauksena orjuus poistettiin. Teoksen tarkoitus onkin ilmeisesti ollut herättää näkemään vääryyksiä maailmassa, ja taistella totuuden ja hyvyyden puolesta.
